Omat ufoni

Käsitöiden ufot eli unfinished objects ovat käsitöitä, joiden valmistuminen syystä tai toisesta on venynyt. Omia ikuisuusprojekteja ovat isoäidinneliöpeitto jämälangoista, isoäidinneliö-peitto pojalle, lost in time-huivi, äidilleni tuubihuivi ja isoäidinkolmio huivi alpakasta.

Peitto on jo melko kookas, mutta suunnittelin tekeväni siitä parisänkyyn sopivan päiväpeiton. Jämälankoja olen saanut, ostanut ja myös käyttänyt omista käsitöistä jääneitä pikkukeriä. Valkoista lankaa yhdistämiseen on pitänyt ostaa useamman kerran jo.

Äidilleni aloitin tekemään keväällä huivia alpakka-silkistä, valitsin vain niin huonon mallin ja puikot ettei huivin teko oikein enää kiinnosta. Onneksi tilattiin kerralla 4 kerää, 3 kerää on edelleen aloittamatta, joten pitäisi varmaan tehdä toisella mallilla uusi huivi.

Aloitin tekemään pieniä isoäidinneliötä joista ajattelin tekeväni päiväpeiton pojan sänkyyn. Taitaa vain olla että teen vähän pienemmän viltin, että saan joskus valmistakin. 

 Virkkausryhmissä oli yhdessä vaiheessa buumina lost in time huivi, jonka minäkin aloitin novitan hyrrästä tekemään, harmi vaan että melko kokemattomana virkkaajana virheitä tuli aika paljon ja nyt sitten purkaminenkaan ei oikein onnistu. Pitäisi niellä pettymykset virheistä ja virkata siitä huolimatta huivi valmiiksi. 

Isoäidinkolmiohuivin aloitin siksi koska se näytti tarpeeksi helpolta ensimmäiseksi huiviksi. Aloitin tekemään alpakasta kaksinkertaisena, mutta lankaa tuntui menevän niin paljon joten päädyin purkamaan ja aloittamaan yksinkertaisesta langasta, mutta hurahdinkin lost in time huiviin ja nyt molemmat ovat sitten kesken.