Joulua

 Askartelin miehen kanssa joulukortteja Siskot ja Simot keräykseen, jossa kerätään ikääntyneille jaettavaksi joulukortteja. Tämä on jo kolmas kerta, kun osallistun keräykseen. Tarkemmat tiedot keräyksestä löytyy linkin takaa. Mies teki tonttukortit ja minä askartelin muut. 

Perjantaina oli sen verta lunta, että sain tyttären kanssa askarreltua pienen lumiukon. Tosin 2-vuotias tytär polki lumiukon pian maahan. Kuvan kerkesin nappaamaan kuitenkin, lumi oli vähän hiekkaista, kun oli sen verta ohut kerros.

Mies kävi tänään hakemassa varastosta kuusen. Aiemmin hän vaihtoi olohuoneen järjestyksen, sillä halusin kuusen juuri tuohon nurkkaan. Kuuseen laitoin vasta valot. Mietinnässä on, että tekisimmekö itse koristeet vai käytetäänkö aikaisempien vuosien kaupasta ostettuja koristeita. Illasta lapset saivat vielä laittaa karkkikeppejä. 2-vuotias tosin työnsi heti karkkikepin suuhunsa ja puraisi. Pienen kiukuttelun jälkeen suostui laittamaan koristeet kuuseen. Tosin ohjeena oli laittaa kuusen ylimmille oksille karkit, ettei pieni neiti käy omin lupinensa syömässä.

Ja amaryllikseni on tehnyt upean kukan. Sain kukan äidiltäni viime jouluna. Äitini menehtyi tammikuussa, joten halusin yrittää onnistua kukan kanssa. Kukka onkin kiitollinen hoidosta ja tekee kaksi kukkavanaa. Ehkä äitini on luonani kukkien muodossa. Lähestyvä joulu herkistää, sillä en enää pääse syömään äidin tekemiä jouluruokia tai tekemään yhdessä niitä. Onneksi monesti kerkesi olla tekemässä yhdessä äidin kanssa jouluruokia ja suunnittelemassa mitä piti olla tarjolla. Jotain on peruuttamattomasti muuttunut, mutta silti haluan yrittää lapsilleni tarjota jotain samaa mitä omissa lapsuuden jouluissani oli. Perinteet elävät minussa ja jatkossa lapsissani.